Jyväskylän Kesän aikaan koko kaupunki muuttuu hieman
normaalista. Keskustassa liikuskellessa on koko ajan pieni omituinen tunne,
että jotain voi tapahtua. Päivällä näin jonkin teatteriporukan elehtimässä
lounasravintolan edessä, hieman myöhemmin kirkkopuistossa poseerasi nainen,
jonka selässä kasvoi pihlaja. Kukaan ei tunnu kummastelevan näitä hyvinkin
poikkeavia näkyjä, kaupunkilaiset tietävät, että tilanteet liittyvät Kesään.
Tapahtumalla on huima määrä virallisia tapahtumapaikkoja,
mutta nämä katuesiintyjät tuovat tuntua, että aivan kaikkialla tapahtuu. Päätin
käväistä kaupunginkirjaston ala-aulassa katsomassa, mitä ja missä aiempina
vuosina onkaan tapahtunut.
Jyväskylän Kesä viettää tänä vuonna 60. juhlavuottaan ja
matkan varrelle on varmasti mahtunut yhtä sun toista. Itselleni vasta tämän
kevään aikana auenneet teatterin alagenret ovat olleet edustettuina jo vuosien
ajan.
Osa tapahtumista pidetään kaupunkilaisten omissa, tutuilta
tuntuvissa paikoissa, joitain varten rakennetaan telttoja, jotkut taas koetaan
hienoissa saleissa. Tarjolla on jotain varmastikin jokaiseen makuun, mutta mietin, löytävätkö kaikki mahdolliset asiakkaat tapahtumiin. Jos esimerkiksi
kaupunginteatteri tuntuu vieraalta, tuleeko sinne lähdettyä kepeänä kesäiltana
katsomaan kulttuuria? Toivoisin, että vastaus voisi olla myös kyllä. Kesällä kun voi kokea jotain silmiä avartavaa ja vatsanpohjia kutkuttavaa myös
kesäteatterien ulkopuolella, sisätiloissa.
Näyttely kaupunginkirjaston ala-aulassa 22.8. saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti