Haastattelussa Trygve Wakenshaw

Ensimmäisenä Trygve Wakenshaw´sta pistää silmään hänen pituudensa. Mies on lähes kaksimetrinen ja hänen raajansa ylettyvät kaikkialle. Illan esityksen aikana huomasimmekin, että hän täyttää koko kaupunginteatterin suuren näyttämön ja ottaa yleisön kokonaisvaltaisesti mukaan esitykseensä. Eturivi varsinkin pääsi mukaan, jotkut kenties enemmän kuin olivat kuvitelleetkaan.

KRAKEN-esitys on kolmiosaisen esitysparven keskimmäinen osa. Ensimmäistä osaa, SQUIDBOY:tä oli alun perin tarkoitus esittää vain kolmena iltana, jonka aikana koomikko toivoi löytävänsä itsestään jotain syvällistä, kenties elämänsä tarkoituksen. Esityksestä tulikin menestys ja Wakenshaw on esittänyt sitä kahden vuoden ajan ympäri maailmaa.

KRAKEN alkoi muodostua kahden valmiin ajatuksen ympärille. Esityksessä on jatkojalostettu SQUIDBOY:n innoittamia kokeiluja nimenomaan yleisön ottamisesta mukaan osaksi esitystä. KRAKEN:in ensimmäisissä näytöksissä Trygve esitti, että hänellä oli lavalla valmis show, mutta muokkasi esitystä yleisön reaktioiden mukaan. Nykyään esitys on valmis kokonaisuus, joka tosin vieläkin muovautuu pienillä improvisoiduilla kohtauksilla. Yleisön lukutaito onkin pakollinen, koska artisti ottaa koko eturivin osaksi esitystä.

KRAKEN:in menestys kuulema hieman pelottaa trilogian päätösosan, NAUTILUKSEN suhteen. Esiintyminen ja juttujen kokeilu on ollut hauskaa, mutta jo saavutetusta suosiosta johtuen paineita tuntuu olevan. Trilogian meriaiheiset nimet ovat syntyneet KRAKEN:in seurauksena, mutta muissa esityksissä ei viitata vedenalaiseen maailmaan millään lailla. Wakenshaw on huomannut, että kalojen esittäminen hauskasti on kovin hankalaa, eikä yleisö juurikaan innostu niistä.

Haastattelu on tilanteenakin hauska, mutta Wakenshaw tuntee silti olevansa oikeassa elämässä paljon lavapersoonaansa tylsempi tyyppi. Ihmiset jotka viettävät hänen kanssa aikaa ja pitävät hänestä huolta tapahtumissa yllättyvät yleensä eniten siitä muutoksesta, jonka lycra-asu ja esiintymislava saavat miehessä aikaan.

KRAKEN:in nopea suosio yllätti taiteilijan ja suosio alkoi ahdistaa. Balin lomalla uudelleen löytynyt jooga on jäänyt jokapäiväiseen elämään ja antaa omaa aikaa. Wakenshaw on nykyään kokenut maailmanmies ja onneksi hän kokee myös matkustamisen rentouttavana. Hän onkin matkustellut viimeiset kolmisen vuotta vailla vakituista kotia. Samalla hän on voittanut suuren määrän palkintoja ja pokaaleja ja olin jo ehtinytkin miettiä, missä hän niitä oikein säilyttää. Tuskin sentään kantaa niitä ympäri maailmaa 30kg:n omaisuutensa mukana. Trygve lähettää kuulemma jokaisen voittamansa pystin Uuteen-Seelantiin äitinsä luokse, jossa ne ovat siististi esillä pienellä palkintohyllyllä. Posti ei aina kohtele lähetyksiä kultahansikkain, joten jotain on saatettu joutua hieman liimailemaan kasaan. Silti ne ovat kaikki esillä. Vanhemmat ovat olleet aina kannustavia ja uskoneet hänen valintoihinsa, vaikka isä onkin joskus ehdotellut pojalleen mainosmiehen uraa.

Wakenshaw on aiemmin työskennellyt ystäväporukan kanssa perustetussa ’Theatre Beating’-porukassa, jonka kanssa he esiintyivät festivaaleilla ja tekivät teatteria. He olivat hyviä tekemään esityksiä, mutta he eivät tienneet kuinka niitä olisi tullut markkinoida. Esityksissä oli paljon rooleja ja ne olivat vaativampia järjestettäviä kuin nykyinen pienen kaluston esitys. Jyväskylän kaupunginteatteri on suurin yleisö jolle hän on vetänyt kokopitkän shown ja hän odottaakin esitystä innolla.

Wakenshaw on opiskellut kunnioitetussa Ecole Philippe Gaulier-pellekoulussa jossa opetusmetodit saattavat tuntua melko karuilta. Opiskelijoita kannustetaan löytämään oma sisäinen palonsa esiintymiseen, mutta ennen sen löytymistä vaaditaan usein murtumahetkiä. Wakenshaw on myös opettanut kyseisessä koulussa, mutta oppinut sen aikana että opettaminen ei ole hänen heiniään. Hänestä on helpompi näyttää opiskelijoille kuinka toimia sen sijaan, että koettaisi puskea heitä löytämään menetelmän itse. Opetusmetodi on kyllä oppilaille tuttu, ja tunneilla pyritään pitämään hauskaa.

Hauskaa on myös Wakenshaw’n yleisöllä. Lähes kaikki KRAKEN:ista kirjoitetut arvostelut kertovat siitä, miten yleisö nauraa ja nauraa, tietämättä itsekään mille oikein nauravat. Artistin itsensä mukaan yleisö nauraa taikuudelle. Esityksessä vilahtaakin taikuri ja lavalla kopistelee myös yksisarvinen hevonen, jolle tosin saattaa käydä köpelösti. Riippuu siitä, miten yleisö katsoo lavalle tehtyä näkymätöntä maailmaa.