Trygve Wakenshaw - Kraken

Olen lukenut paljon tästä uusiseelantilaisesta naurattajasta sekä hänen esityksestään. Siltikään en ole aivan varma mitä olen menossa katsomaan. 

Tätä showta lienee hankala lokeroida ja kuvata sanoin. Se on mimiikkaa joka pistää yleisön mielikuvituksen töihin. Ja se naurattaa, vaikka yleisö ei välttämättä tiedäkään mille nauraa. Odotan esitystä hyvin jännittynein tuntein.


KRAKEN on Wakenshaw'n toinen sooloprojekti, joka on voittanut palkintoja lukuisilta festivaaleilta. Hän kiertää maailmaa esittäen trilogiaansa vedenalaisin termein nimetyistä esityksistään. 

Jyväskylän Kesässä on aiemminkin nähty Uuden-Seelannin mimiikkataitureita. Viime vuonna The Pianist-esityksellään yleisön hurmannut Thomas Monckton on myös sitä mieltä, että KRAKEN kannattaa ehdottomasti käydä nauramassa.

Haastattelussa Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasi

Haastattelimme Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasia. Ihastuimme Tanjan intohimoiseen suhtautumiseen sanattoman naamioteatterin ja muidenkin esitysten kohdalla. Olisimme varmasti voineet kuunnella hänen tarinoitaan tuntikausia.

Olemme menossa siis katsomaan Vamos Theatren esityksen Finding Joy, Trygve Wakenshawn KRAKENin ja Chris Lynamin ErictheFredin. Aikaisempina vuosina opiskelijat ovat pureutuneet eri taiteenlajien esityksiin, mutta olemme tässä projektissa kaikki samaa mieltä Tanjan kanssa, että on kiva keskittyä vain yhteen kokonaisuuteen.

Tanja ei ole opiskellut sanatonta teatteria vaan ajautunut kokemuksen kautta alalle. Hän aloitti Kuopio Tanssi ja Soi:ssa ja siirtyi sieltä Jyväskylän kesään. 

Miten yleisö ottaa sanattoman teatterin vastaan? Ensimmäiset kokeilut olivat Kuopio Tanssii ja Soi:ssa ja sanaton teatteri ei tuohon tapahtumaan istunut kovin hyvin. Ajatus jäi kuitenkin Tanjalla elämään ja siirtyessään Jyväskylän Kesään hän otti asian esille. ”Ei kai tänne nyt mitään elefantteja tuoda?” oli ensireaktio. Mimiikka, uusi sirkus ja naamioteatteri yhdistettiin tuolloin vielä vahvasti perinteiseen sirkukseen. 

Miten saada tuntemattoman teatterin pariin yhä uutta yleisöä? Yleisön kannalta termistöllä ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on, että se tehdään hyvin. Tarvitaanko niitä rajoja, kun eri termien alla nähdään mitä erilaisimpia esityksiä? Euroopassa käytetään koko sanattoman teatterin alasta nimitystä ”mime” mikä on hankala sana suomessa. Sanaton teatteri ei ole tekstipohjaista vaan ihminen itse lukee tarinan esityksestä. 

Mitä termiä siis voisi käyttää? Tanja pyysi apua Jari ”klovni DODO” Siljamäeltä ja he pohtivat asiaa yhdessä viikkokausia. Sanaton teatteri! Tämä termi oli tullut jäädäkseen!

Miten esitykset päätyvät Jyväskylän Kesään? Tanja kiertää ympäri maailmaa metsästämässä uusia kiinnostavia esityksiä. Tavallaan näin on jonkinlainen laatutakuu ja varmistetaan se, että ainakin tiedetään mitä on tulossa. Prosessi voi kestää puolesta vuodesta muutamaan vuoteen. Esimerkiksi Finding Joy bongattiin pari vuotta sitten.

Tanja kertoi myös omia kokemuksiaan tulevista esityksistä ja esiintyjistä:

Vamos Theatre – Finding Joy

Vamos Theatre ei ole alansa ensimmäinen joka on käynyt Jyväskylän Kesässä, mutta varmasti aivan yhtä kiinnostava uusi tuttavuus. Finding Joy ottaa kantaa kolmen sukupolven ongelmiin, joka ikäluokassa on omat ongelmansa. Jokainen voi siis löytää oman kosketuspintansa esityksestä. Esityksensä lisäksi he pitävät kaksi katuteatteriesitystä ja tuovat näin sanattoman teatterin alaa vähän lähemmäksi ihmisiä. 

Trygve Wakenshaw – KRAKEN

”Palkittu esiintyjä! Synnynnäinen taiteilija, ei voisi kuvitella mihinkään muuhun ammattiin!” On kauhean vaikea kuvata millainen Trygve on, se on vain jokaisen itse nähtävä. Hänen kehollisuus on aivan omaa luokkaansa. Hauska, taidokas, viihdyttävä. Mitä ihmettä tapahtuu lavalla, kun Tanja kertoi koko yleisön jääneen vielä pitkäksi aikaa esityksen jälkeen Trygven kanssa hengailemaan? Hän saa koko yleisön nauramaan eikä yleisö välttämättä tiedä miksi he nauravat. Tässä kyynisessä maailmassa käsittämättömän hieno taito saada ihmiset oikeasti hyvälle tuulelle.

Chris Lynam – ErictheFred

Tanja meni katsomaan Chrisin esityksen ilman ennakkotietoja ja ihastui täysin huikeaan teokseen. Chris saa ihmiset nauliintumaan itseensä, teki hän mitä tahansa. Esitys kertoo elämäntarinan - kaikki mutkat ja kuopat mitä siihen kuuluu. Mies, jota on pyydetty paussipelleksi mm. Bob Dylanin ja Rolling Stonesin keikoille. Hän on suuri tähti ja toivottavasti tämän esityksen jälkeen Suomessakin tajutaan millainen legenda meille on tänne tuotu.

Teksti: Jenna Korpela
Videon editointi Eveliina Eronen

Vamos Theatre - Osa 1: Finding Joy

Jyväskylässä on nyt upea mahdollisuus tutustua sanattomaan naamioteatteriin brittihuumorin sävyttämänä.  Ainakin itse olen hyvin ihmeissäni, miten brittihuumorin saa ilmaistua, kun ei ole sanoja!  Esitys Finding Joy kertoo Joysta, joka rakastaa tanssimista ja on menettämässä muistinsa. Hänen kanssaan seikkailee ja kohtaa elämän vastoinkäymisiä lapsenlapsi Danny, joka joutuu usein vaikeuksiin. Danny päättää ryhtyä isoäitinsä hoitajaksi.  Huumorin kautta käsitellään vakavaa aihetta, joka koskettaa jossain vaiheessa meidän useimpien elämää. Mitä tehdä, kun läheinen menettää muistinsa? Yhteyden ihmiseen voi saada monella tavalla. Vamos Theatren hienous onkin siinä, että he pyrkivät vaikuttamaan ihmisten elämään ja tuovat esille vaiettuja aiheita sanattoman naamioteatterin kautta. 

Keskisuomalainen ehti käydä haastattelemassa Vamos Theatrea harjoitusten lomassa: Vamos Theatre - Finding Joy

Jyväskylän kaduilla nähdään myös kaksi Walkabout esitystä. Esitykset ovat leikkisiä, huumorin kautta esitettyjä kevyesti anarkistisia ja jopa kantaa ottavia teoksia, joissa maskeissa olevat hahmot ottavat kontaktia yleisöönsä. Yleisö voi olla ohikulkija tai kätilö työpaikallaan. He tekevät yhteiskunnallista teatteria aiheinaan ikääntyminen, huumeiden käyttö, katumellakointi. Mihin vaan voi ottaa kantaa ja he tekevät uraa uurtavaa työtä, oikeasti auttaen ihmisiä.  He saattavat mennä kokouksiin kongresseihin erilaisina hahmoina ja aiheuttavat reaktioita ihmisissä. Palaute on ollut positiivista: ”Karskeinkin salkkumies sulaa, kun dementoitunut mummo tulee silittämään poskea.” Minun sydämeni ainakin suli täysin, kun näin tänään Kompassilla Joyn ja hänen lapsenlapsensa kohtaavan erilaisia ihmisiä. Tuntuu sydämessä asti, vaikka yhtään sanaa ei vaihdettu.

Katsokaa itse ja ihastukaa: Walkabout - Joy ja Danny

Vamos Theatre ei ole alansa ensimmäinen, joka on käynyt Jyväskylän Kesässä, mutta varmasti aivan yhtä kiinnostava uusi tuttavuus. He tekevät paljon yhteisöllistä työtä hoitoalan, vanhusten ja jopa kongressin kanssa. Vamos Theatre uudistaa naamioteatteria ja tekee siitä koko ajan osallistavampaa. Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasi mainitsi pari kiehtovaa faktaa naamioteatterin hienoudesta: ”Kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, koska naamiolla voit peittää etnisen taustan.”

Nyt nauttikaamme tulevista kahdesta esityksestä 8.7. klo 20 ja 9.7. klo 19 Jyväskylän kaupunginteatterilla!

Finding Joy tuodaan kevyemmällä lavastuksella ja lyhemmällä esityksellä Jyväskylään. Esityksessä ei ole väliaikaa ja ikäsuositus on yli 12-vuotialle.

Ensi viikolla blogiin ilmestyy laajempi kertomus teatterin historiasta ja mitä kaikkea muuta he tekevät, kuin pelkästään esiintyvät!

Charlie Chaplin: The Kid (1921)

It's not pantomime, it's comic motion"

-Mack Sennett

Pidimme työryhmän kanssa elokuvaillan ja tutustuimme fyysisen teatterin eri muotoihin. Arvoimme, kuka kirjoittaisi mistäkin elokuvasta ja sen lajista. Arpaonni tuotti minulle Charlie Chaplinin elokuvan nimeltä Chaplinin Poika. Muistan nähneeni jotain pätkiä Chaplinin mykkäelokuvista, muta nyt katsoin ensimmäistä kertaa hänen kokopitkän elokuvansa.

Aivan ensimmäisenä kiinnitin huomioni Chaplinin hahmoon. Muut elokuvassa esiintyvät ihmiset on puvustettu aikakauteen ja tapahtumapaikkaan sopiviksi. Chaplin puolestaan näyttää siltä, kuin hänet olisi vain tiputettu kaupunkiin. Häntä ei voi olla huomaamatta ja painamatta mieleensä. Chaplin loi hahmonsa kerralla. Hän halusi hahmoon kontrastia, joten hän pukeutui istuvaan takkiin ja ylisuuriin housuihin, isoihin kenkiin ja pieneen hattuun. Hahmon taustalla on köyhyys. Kodittomilla henkilöillä oli usein päällepäin siistit vaatteet, jotka paljastuivat kuitenkin tahraisiksi ja kuluneiksi. Kodittomat myös leikkasivat kenkiinsä aukkoja helpottamaan pakottavia jalkojaan. Näistä kuvitteellisista jalkasäryistä syntyi myös Tramp-hahmon kävelytyyli. ¹

Elokuvan äänettömyyttä on käytetty hyväksi esitellessä uudet hahmot. Minusta oli huvittavaa, miten kohtaukseen tuleva uusi hahmo havaittiin usein vasta häneen törmätessä. Elokuvassa on paljon naivistisia piirteitä jotka katsojan täytyy ostaa voidakseen nauttia näkemästään. Esimerkiksi elokuvan yksi päähenkilöistä, kaunis nainen, pelastaa tilanteet usein vain ilmestymällä paikalle. Klovnerian tapa esittää asiat tragedian kautta oli selkein elokuvan loppupuolella olevassa kattokohtauksessa. Chaplinin adoptiopoika on päätetty viedä lastenkotiin ja Chaplin koettaa tavoittaa hänet. Hän juoksee kotitalonsa katolla poliiseja karkuun, mutta kun vastassa on jyrkkä harjakatto, hän liukastelee sen alas muutamaankin kertaan. Poliiseilla sen sijaan ei ole ongelmaa katon ylittämisessä.

Chaplin oli ollut jo pitkän tovin tilassa, jota kirjailijat kutsuisivat valkoisen paperin kammoksi. Luovuus ei vain kukkinut. Chaplin aloitti elokuvan teon vain 20 päivää esikoispoikansa kuoleman jälkeen. Elokuvan tekemiseen kului vuosi aikaa. Se oli tarkoitettu lyhytelokuvaksi, mutta siitä muodostui Chaplinin toinen yritys tehdä teatterilevitykseen soveltuva pidempi elokuva. ² Yli tunnin mittainen ei voisi olla pelkkää komediaa, vaan sillä tulisi olla selkeä juoni. Jo elokuvan ensimmäisissä kuvissa katsojalle kerrotaankin, että elokuva tulee sisältämään naurua, mutta kenties myös kyyneliä.  Elokuvan tapahtumat sijoittuvat pieneen kaupunkiin sekä pääasiassa yhteen asuntoon. Kuvakulmat ovat koko elokuvan ajan samat, eikä kamera-ajoja ole ainuttakaan. Kuvaustehosteita on käytetty minimalisesti. Osassa kohtauksissa on tummennetut reunat, koin nämä kohtaukset jollain tapaa erityisen surullisina. Tuon ajan elokuvissa valotuksella on ollut todella suuri merkitys. Mykkäelokuvan tärkeimpiä asioita ovat hahmojen kasvot ja eritoten heidän silmänsä. Elokuvissa käytettävät valonheijastimet keksittiin sattuman kautta 1890-luvulla ja tämä mullisti elokuvien valaistuksen. ³

Kuvassa 12-vuotias Lita Grey

Chaplin ei harjoitellut kohtauksiaan etukäteen, vaan kuvasi ne suoraan. Kohaus saattoi ottaa kymmeniä otoksia, joiden aikana juonikuviokin ehti muuttua. Hän oli myös tarkka siitä, että elokuvan illuusio ei menisi pilalle, katsoja ei saanut nähdä miten erikoisehosteita oltiin käytetty. ⁴ Elokuvassa Chaplinin hahmo loikkii korkealle rakennusten seinille, sekä univaiheessa hänen esittämänsä enkeli lentää. Unikohtaukseen Chaplin roolitti vietteleväksi enkeliksi Lita Greyn. Vasta 12-vuotias Lita maskeerattiin näyttämään 18-vuotiaalta ja hänen roolinsa on vietellä Chaplin. 6 vuoden kuluttua Litasta tulisi Chaplinin seuraava vaimo, kun he raskauden myötä menisivät naimisiin. Naishuolet vaikuttivat Chaplinin elämään elokuvan teon aikaan muutenkin. Lapsen äitiä näytellyt Edna Purviance ratkesi kuvausten aikana juomaan niin pahasti, että hänen tilalleen etsittiin korvaajaa. Edna sai kuitenkin vietyä kuvaukset loppuun. Chaplinin silloinen vaimon haki avioeroa ja mittavia korvauksia. Chaplin päätti piilottaa elokuvan negatiivit oikeudenkäynnin ajaksi ja leikkasikin elokuvan salassa. ⁵

Elokuvassa on paljon yhtäläisyyksiä Chaplinin omaan elämään. Chaplin eli muutaman vuoden äitinsä sekä velipuolensa kanssa köyhille tarkoitetuissa asuntoloissa, joissa asuttiin työtä vastaan. Eläminen näissä asuntoloissa oli tarkkaan säädeltyä; naiset ja miehet asuivat eri puolilla suurta aluetta, ja perheet näkivät toisiaan vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Asukkaat olivat kaikkein köyhintä kansanryhmää, joilla ei ollut välttämättä muuta vaihtoehtoa elämässään. Charlie sekä hänen veljensä Sydney asuivat erillään äidistään lapsille tarkoitetussa koululaitoksessa. Lapset pääsivät asumaan isänsä luokse kun poikien äiti otettiin asukkaaksi parantolaan. Asuntoloita oli ympäri Britanniaa ja olosuhteet niissä vaihtelivat suuresti. Poikien kouluna toimineessa laitoksessa lapsia rangaistiin pahanteosta lyömällä heitä kepillä tai vitsoilla.⁶

Ensi-iltaesityksen jälkeen Chaplin lähti kiertueelle Eurooppaan. Harmikseen hän ei ehtinyt tavata Sigmund Freudia, joka kuitenkin kirjoitti Chaplinista lyhyen analyysin. ”Hän on poikkeuksellisen yksinkertainen ja läpinäkyvä tapaus. Hän esittää aina vain itseään sellaisena, kuin hän oli ankeassa lapsuudessaan. Hän ei pääse irti häpeän tunteista jotka varjostivat hänen silloista elämäänsä.” ⁷

Elokuvaan tutustuminen on ollut todella mielenkiintoista. Nautin dokumenttien katsomisesta ja olinkin yllättynyt, miten hyvin mustavalkoisten mykkäelokuvien taustoista löytyy tietoa. Uskon tutustuvani tähän taidemuotoon enemmänkin, sillä elokuvien katselu on varmasti mielenkiintoista uudella keräämälläni pohjatiedolla. Haluan myös paneutua lisää elokuvissa käytettyihin äänimaailmoihin.  On erittäin mielenkiintoista havaita itsessäänkin, kuinka paljon musiikki vaikuttaa tunnetiloihin.

Lähteet:

¹ Charlie Chaplin – Full length biography https://youtu.be/6-T7y5A5e7Y?t=966
² Charlie Chaplin - The Kid : Full Documentary https://youtu.be/tO7aHZjBugg?t=51
³ Trick of the Light: Cinematography in Silent Films (1896-1927) https://youtu.be/mkdBxZsYG8I?t=1010
⁴ Charlie Chaplin – Full length biography https://youtu.be/6-T7y5A5e7Y?t=1428
⁵ Charlie Chaplin - The Kid : Full Documentary https://youtu.be/tO7aHZjBugg?t=420
⁶ English Workhouses http://www.workhouses.org.uk/Newington/, http://www.workhouses.org.uk/CentralLondonSD/ http://www.historyextra.com/workhouse lainattu 5.7.2015
⁷ Charlie Chaplin – Full length biography https://youtu.be/6-T7y5A5e7Y?t=3206

Naamioiden Kesä 2015: Keitä me olemme

Mikä tämä kesäprojekti oikein on?

Kolme Humakin kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelijaa päätyivät viiden opintopisteen kesäprojektiin. Jyväskylän Kesä juhlii tänä vuonna 60v syntymäpäiviään ja osaltaan tämän projektin aikana tutustumme sen markkinointiin ja mitä Jyväskylän Kesä tuo mieleen ihmisille. Tähän sekä markkinointimateriaalimme arvioijiksi olemme kasaamassa ”testiryhmää”, jolta saamme anonyymisti erilaisia näkemyksiä. Kesän tarjonnasta meille on valikoitu kolme esitystä, kaikki fyysisen teatterin eri alalajeja. Näin voimme arvioida niitä vertaillen sekä yksilöllisesti. 

Ennen esityksiä käymme läpi sekä esiintyjien historiaa että lajityyppien historiaa yleisesti. Teemme näiden tietojen pohjalta haastattelut jokaisesta esiintyjästä. Haastattelemme myös Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasia. Tämän projektin tuotoksena ja alustana käytämme blogia, jonne tulee päivityksia ennen esityksiä, esityksistä sekä jälkituotannollista pohdintaa. Näkyvinä tuotoksina luomme blogin ohella muutamia kohdennettuja markkinointimateriaaleja, lähinnä Facebookiin ja Instagramiin. Olemme myös suunnittelemassa yhtä markkinointitempausta, jolla toivomme tuovamme taiteenlajit hieman lähemmäksi ihmisiä ja tavoittelemme tietenkin lisää katsojia.

Esittelyt

Jenna

Olen Jenna, 23 vuotias ensimmäisen vuoden kulttuurituottajaopiskelija. Päädyin mukaan Jyväskylän Kesän projektiin juuri ennen kuin se alkoi. En tiennyt haluanko mukaan, koska en ihan täysin käsittänyt mitä kaikkea tämä pitäisi sisällään, mutta nyt en kadu yhtään, että mukana olen! Olen teatterin harrastaja sekä lavan puolella että katsomossa. Monenlaista teatteria olen ehtinyt nähdä ja tehdä. Tähän nimenomaiseen projektiin liittyen minulla on jotakin tietopohjaa naamioteatterista ja klovneriasta, lähinnä katsojan näkökulmasta. Teatteri on sellainen alue, josta haluan oppia loputtomasti ja minusta tuntuukin, että se on pohjaton saavi mihin voin sukeltaa ja löytää koko ajan uusia suuntauksia ja kokeiluja. Toivon tämän projektin aikana saavuttavani syvän yhteyden näihin fyysisen teatterin alalajeihin. Tietenkin toivon, että tästä projektista on myös hyötyä Jyväskylän Kesälle nyt ja tulevina vuosina, koska käsittelemme myös markkinointia ja Jyväskylän Kesän yleistä mielikuvaa.

Eveliina

Olen melko noviisi sanattomankin teatterin suhteen. Nuorena olin mukana monenlaisissa pienissä koulun teatteriprojekteissa. Ystäväpiirissäni oli tuolloin aktiivinen teatteriharrastaja ja hän käsikirjoittikin porukallemme näytelmän, jota kiersimme esittämässä Joensuun kouluilla. Kuvasimme hänen johdollaan myös kauhuelokuvan isovanhempieni yläkerrassa. Sittemmin käsityöharrastus vei minut mukanaan ja olen pitäytynyt teattereissa katsomon puolella. Olen ehkä jopa alkanut hieman vierastaa esiintymistä, mutta toivon pääseväni kuorestani tämän projektin myötä.

Tämän Jyväskylän Kesän projektin myötä olen pitänyt itselleni intensiivikurssia fyysisestä sanattomasta teatterista. Olen huomannut hekumoivani klovnien perään sekä tunnistaneeni esitteistä aiemmin täysin tuntemattomia nimiä. Kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä, enkä malta olla oppimatta lisää.

Oletin, että tietoa suomalaisesta naamioteatterista sekä fyysisen teatterin eri muodoista olisi ollut vaikeata löytää, tai ettei sitä esiintyisi juuri lainkaan. Huomaan olleeni väärässä. Koen itsekin edustavani alakulttuuria käsitöiden kautta, ja yllätyin erittäin iloisesti törmätessäni esimerkiksi naisklovnifestivaali Punaiseen Helmeen. Kuinka hienoa, että näin rajatusta esiintyjäjoukosta löytyy ainesta festariksi! Haluan heti katsomaan! Maassamme käy lisäksi paljon ammattilaisia eri maista, enkä usko tämän olevan vain sattumaa. Varmasti he ovat huomanneet, että meiltä löytyy potentiaalia paljon suuremman tietoisuuden kasvattamiseen.

Nina

Tervehdys!

Olen Nina, Jyväskylässä asuva kulttuurituottajaopiskelija. Tänä kesänä olen saanut erinomaisen mahdollisuuden syventyä fyysisen teatterin, erityisesti klovnerian, mimiikan sekä sanattoman naamioteatterin pariin Jyväskylän Kesän kautta yhdessä Eveliinan ja Jennan kanssa. Itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta edellä mainitsemistani teatterimuodoista, mutta kiinnostusta sitäkin enemmän. Pääsemme perehtymään projektimme aikana Jyväskylän Kesän 2015 aikana kolmeen eri ohjelmanumeroon: Ensi kertaa Suomessa esiintyvän Vamos-teatterin Finding Joy -esitykseen, brittiläisen Chris Lynamin luoman ErictheFred -klovnin tarinaan sekä Uusi-Seelantilaisen klovnin ja miimikon Trygve Wakenshawin esitykseen KRAKEN.

Projektimme kautta pääsemme samalla miettimään, kuinka tuoda tätä taiteenlajia paremmin esille: Suomessa fyysinen teatteri on vielä hyvin marginaalista ja suurten massojen tavoittamattomissa, vaikka asiaa hieman tutkittuani sen harrastajat ovat selkeästi asialleen omistautuneita. Haasteena onkin tuoda genre, joka sekoitetaan yleisesti helposti sirkukseen, mahdollisimman monen ihmisen ulottuville. Omien kokemuksieni pohjalta voin tähän mennessä sanoa, että mitä enemmän olen syventynyt näihin esiintyjiin ja eri aineistoihin, sitä enemmän olen kiinnostunut aiheesta. Esitykset ja esiintyjät vaikuttavat yksinkertaisesti niin ainutlaatuisilta, että ne saivat minut heti koukkuun.

Tähän blogiin olisi siis tarkoitus dokumentoida projektin aikana heränneitä ajatuksia, analysoida esityksiä, vinkata mielenkiintoista aiheeseen liittyvää materiaalia siitä kiinnostuneille, hieman teoreettisempaa näkökulmaa unohtamatta. Odotan innolla jokaista kolmea esityksiä ja haastatteluja, joita pääsemme työstämään esitysten jälkeen.