Haastattelussa Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasi

Haastattelimme Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasia. Ihastuimme Tanjan intohimoiseen suhtautumiseen sanattoman naamioteatterin ja muidenkin esitysten kohdalla. Olisimme varmasti voineet kuunnella hänen tarinoitaan tuntikausia.

Olemme menossa siis katsomaan Vamos Theatren esityksen Finding Joy, Trygve Wakenshawn KRAKENin ja Chris Lynamin ErictheFredin. Aikaisempina vuosina opiskelijat ovat pureutuneet eri taiteenlajien esityksiin, mutta olemme tässä projektissa kaikki samaa mieltä Tanjan kanssa, että on kiva keskittyä vain yhteen kokonaisuuteen.

Tanja ei ole opiskellut sanatonta teatteria vaan ajautunut kokemuksen kautta alalle. Hän aloitti Kuopio Tanssi ja Soi:ssa ja siirtyi sieltä Jyväskylän kesään. 

Miten yleisö ottaa sanattoman teatterin vastaan? Ensimmäiset kokeilut olivat Kuopio Tanssii ja Soi:ssa ja sanaton teatteri ei tuohon tapahtumaan istunut kovin hyvin. Ajatus jäi kuitenkin Tanjalla elämään ja siirtyessään Jyväskylän Kesään hän otti asian esille. ”Ei kai tänne nyt mitään elefantteja tuoda?” oli ensireaktio. Mimiikka, uusi sirkus ja naamioteatteri yhdistettiin tuolloin vielä vahvasti perinteiseen sirkukseen. 

Miten saada tuntemattoman teatterin pariin yhä uutta yleisöä? Yleisön kannalta termistöllä ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on, että se tehdään hyvin. Tarvitaanko niitä rajoja, kun eri termien alla nähdään mitä erilaisimpia esityksiä? Euroopassa käytetään koko sanattoman teatterin alasta nimitystä ”mime” mikä on hankala sana suomessa. Sanaton teatteri ei ole tekstipohjaista vaan ihminen itse lukee tarinan esityksestä. 

Mitä termiä siis voisi käyttää? Tanja pyysi apua Jari ”klovni DODO” Siljamäeltä ja he pohtivat asiaa yhdessä viikkokausia. Sanaton teatteri! Tämä termi oli tullut jäädäkseen!

Miten esitykset päätyvät Jyväskylän Kesään? Tanja kiertää ympäri maailmaa metsästämässä uusia kiinnostavia esityksiä. Tavallaan näin on jonkinlainen laatutakuu ja varmistetaan se, että ainakin tiedetään mitä on tulossa. Prosessi voi kestää puolesta vuodesta muutamaan vuoteen. Esimerkiksi Finding Joy bongattiin pari vuotta sitten.

Tanja kertoi myös omia kokemuksiaan tulevista esityksistä ja esiintyjistä:

Vamos Theatre – Finding Joy

Vamos Theatre ei ole alansa ensimmäinen joka on käynyt Jyväskylän Kesässä, mutta varmasti aivan yhtä kiinnostava uusi tuttavuus. Finding Joy ottaa kantaa kolmen sukupolven ongelmiin, joka ikäluokassa on omat ongelmansa. Jokainen voi siis löytää oman kosketuspintansa esityksestä. Esityksensä lisäksi he pitävät kaksi katuteatteriesitystä ja tuovat näin sanattoman teatterin alaa vähän lähemmäksi ihmisiä. 

Trygve Wakenshaw – KRAKEN

”Palkittu esiintyjä! Synnynnäinen taiteilija, ei voisi kuvitella mihinkään muuhun ammattiin!” On kauhean vaikea kuvata millainen Trygve on, se on vain jokaisen itse nähtävä. Hänen kehollisuus on aivan omaa luokkaansa. Hauska, taidokas, viihdyttävä. Mitä ihmettä tapahtuu lavalla, kun Tanja kertoi koko yleisön jääneen vielä pitkäksi aikaa esityksen jälkeen Trygven kanssa hengailemaan? Hän saa koko yleisön nauramaan eikä yleisö välttämättä tiedä miksi he nauravat. Tässä kyynisessä maailmassa käsittämättömän hieno taito saada ihmiset oikeasti hyvälle tuulelle.

Chris Lynam – ErictheFred

Tanja meni katsomaan Chrisin esityksen ilman ennakkotietoja ja ihastui täysin huikeaan teokseen. Chris saa ihmiset nauliintumaan itseensä, teki hän mitä tahansa. Esitys kertoo elämäntarinan - kaikki mutkat ja kuopat mitä siihen kuuluu. Mies, jota on pyydetty paussipelleksi mm. Bob Dylanin ja Rolling Stonesin keikoille. Hän on suuri tähti ja toivottavasti tämän esityksen jälkeen Suomessakin tajutaan millainen legenda meille on tänne tuotu.

Teksti: Jenna Korpela
Videon editointi Eveliina Eronen

Vamos Theatre - Osa 1: Finding Joy

Jyväskylässä on nyt upea mahdollisuus tutustua sanattomaan naamioteatteriin brittihuumorin sävyttämänä.  Ainakin itse olen hyvin ihmeissäni, miten brittihuumorin saa ilmaistua, kun ei ole sanoja!  Esitys Finding Joy kertoo Joysta, joka rakastaa tanssimista ja on menettämässä muistinsa. Hänen kanssaan seikkailee ja kohtaa elämän vastoinkäymisiä lapsenlapsi Danny, joka joutuu usein vaikeuksiin. Danny päättää ryhtyä isoäitinsä hoitajaksi.  Huumorin kautta käsitellään vakavaa aihetta, joka koskettaa jossain vaiheessa meidän useimpien elämää. Mitä tehdä, kun läheinen menettää muistinsa? Yhteyden ihmiseen voi saada monella tavalla. Vamos Theatren hienous onkin siinä, että he pyrkivät vaikuttamaan ihmisten elämään ja tuovat esille vaiettuja aiheita sanattoman naamioteatterin kautta. 

Keskisuomalainen ehti käydä haastattelemassa Vamos Theatrea harjoitusten lomassa: Vamos Theatre - Finding Joy

Jyväskylän kaduilla nähdään myös kaksi Walkabout esitystä. Esitykset ovat leikkisiä, huumorin kautta esitettyjä kevyesti anarkistisia ja jopa kantaa ottavia teoksia, joissa maskeissa olevat hahmot ottavat kontaktia yleisöönsä. Yleisö voi olla ohikulkija tai kätilö työpaikallaan. He tekevät yhteiskunnallista teatteria aiheinaan ikääntyminen, huumeiden käyttö, katumellakointi. Mihin vaan voi ottaa kantaa ja he tekevät uraa uurtavaa työtä, oikeasti auttaen ihmisiä.  He saattavat mennä kokouksiin kongresseihin erilaisina hahmoina ja aiheuttavat reaktioita ihmisissä. Palaute on ollut positiivista: ”Karskeinkin salkkumies sulaa, kun dementoitunut mummo tulee silittämään poskea.” Minun sydämeni ainakin suli täysin, kun näin tänään Kompassilla Joyn ja hänen lapsenlapsensa kohtaavan erilaisia ihmisiä. Tuntuu sydämessä asti, vaikka yhtään sanaa ei vaihdettu.

Katsokaa itse ja ihastukaa: Walkabout - Joy ja Danny

Vamos Theatre ei ole alansa ensimmäinen, joka on käynyt Jyväskylän Kesässä, mutta varmasti aivan yhtä kiinnostava uusi tuttavuus. He tekevät paljon yhteisöllistä työtä hoitoalan, vanhusten ja jopa kongressin kanssa. Vamos Theatre uudistaa naamioteatteria ja tekee siitä koko ajan osallistavampaa. Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasi mainitsi pari kiehtovaa faktaa naamioteatterin hienoudesta: ”Kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, koska naamiolla voit peittää etnisen taustan.”

Nyt nauttikaamme tulevista kahdesta esityksestä 8.7. klo 20 ja 9.7. klo 19 Jyväskylän kaupunginteatterilla!

Finding Joy tuodaan kevyemmällä lavastuksella ja lyhemmällä esityksellä Jyväskylään. Esityksessä ei ole väliaikaa ja ikäsuositus on yli 12-vuotialle.

Ensi viikolla blogiin ilmestyy laajempi kertomus teatterin historiasta ja mitä kaikkea muuta he tekevät, kuin pelkästään esiintyvät!

Tunnelmia Jyväskylän Kesästä -näyttely

Jyväskylän Kesän aikaan koko kaupunki muuttuu hieman normaalista. Keskustassa liikuskellessa on koko ajan pieni omituinen tunne, että jotain voi tapahtua. Päivällä näin jonkin teatteriporukan elehtimässä lounasravintolan edessä, hieman myöhemmin kirkkopuistossa poseerasi nainen, jonka selässä kasvoi pihlaja. Kukaan ei tunnu kummastelevan näitä hyvinkin poikkeavia näkyjä, kaupunkilaiset tietävät, että tilanteet liittyvät Kesään.

Tapahtumalla on huima määrä virallisia tapahtumapaikkoja, mutta nämä katuesiintyjät tuovat tuntua, että aivan kaikkialla tapahtuu. Päätin käväistä kaupunginkirjaston ala-aulassa katsomassa, mitä ja missä aiempina vuosina onkaan tapahtunut.

Jyväskylän Kesä viettää tänä vuonna 60. juhlavuottaan ja matkan varrelle on varmasti mahtunut yhtä sun toista. Itselleni vasta tämän kevään aikana auenneet teatterin alagenret ovat olleet edustettuina jo vuosien ajan.

Osa tapahtumista pidetään kaupunkilaisten omissa, tutuilta tuntuvissa paikoissa, joitain varten rakennetaan telttoja, jotkut taas koetaan hienoissa saleissa. Tarjolla on jotain varmastikin jokaiseen makuun, mutta mietin, löytävätkö kaikki mahdolliset asiakkaat tapahtumiin. Jos esimerkiksi kaupunginteatteri tuntuu vieraalta, tuleeko sinne lähdettyä kepeänä kesäiltana katsomaan kulttuuria? Toivoisin, että vastaus voisi olla myös kyllä. Kesällä kun voi kokea jotain silmiä avartavaa ja vatsanpohjia kutkuttavaa myös kesäteatterien ulkopuolella, sisätiloissa. 

Näyttely kaupunginkirjaston ala-aulassa 22.8. saakka.

Uusi sirkus - keksitään sirkus uudestaan!

Minä olen vannoutunut sirkuksessa kävijä, tahtomattani. Isä osti aina liput Sirkus Finlandiaan ja siellä oli käytävä. Oli pakko istua eturivissä ja pelätä, että joku tulee ruiskimaan päällesi vettä tai kuristajakäärme karkaisi jalkoihin. Olen aika varma, että monella meistä on mielikuva sirkuksesta ja siihen liittyy vahvasti teltta ja popcornin sekä eläinten tuoksun sekoitus. En kuitenkaan hyppää perinteisen sirkuksen matkaan vaan keskityn uuteen sirkukseen.

Uusi sirkus. Mitä hittoa se tarkoittaa? Nämä tuli minulle ensimmäisenä mieleen:

-         -  leijona, jolla on värjätty harjas

-         -  klovneja, joilla on sininen nenä

-         -  katsojat laitetaan roikkumaan pää alaspäin – uusi sirkus, uusi näkökulma

Mitä? Toisaalta, en ehkä ole väärässä jos sanon, että ei meistä moni muukaan tiedä mitä ihmettä on uusi sirkus. Ehkä tämän lukemisen jälkeen meillä on vähän selkeämpi käsitys!

Uusi sirkus alkoi muotoutumaan maailmalla 1970-luvulla. Silloin alettiin yhdistelemään sirkukseen teatteria, tanssia, musiikkia, kirjallisuutta ja kuvataidetta. Ja onneksi yhdistettiin! Suomeen tämä virtaus saapui vahvasti 1990-luvulla. Suomessa uutta sirkusta kutsutaan useimmin nykysirkukseksi. Tutkin hieman asiaa ja taitaa olla niin, että sirkusryhmät päättävät usein itse mitä termiä käyttävät. (Sirkuksen tiedotuskeskus)

Yle Areenassa on tällä hetkellä yhden uuden sirkuksen ryhmän esitys vielä parikymmentä päivää. Tämä ryhmä ei ole suomalainen, vaan Kanadalainen, uuden sirkuksen edelläkävijä Cirque Eloize. Vuodesta 1993 toiminut ryhmä rikkoo rajoja ja uskaltaa kokeilla. Mielestäni kuitenkin Areenasta löytyvä esitys on hyvin perinteistä tyyliä vaikkakin yhdistelee musiikkia, tanssia ja teatteria. He ovat kymmenellä teoksellaan esiintyneet 4000 kertaa, 440:ssä eri kaupungissa ja 40:ssä maassa. Aikamoinen saavutus parissa kymmenessä vuodessa!

Mielestäni teos Sade ei riko rajoja liian räikeästi ja se on helppoa katsottavaa. Tietenkin esiintyjät ovat huipputaitavia ja tempaavat mukaansa, mutta katsojaa ei pistetä ahtaalle. Teoksessa leikitellään esiintymisen ja esityksen rajapinnoilla – milloin esitys muuttuu esitykseksi ja saako esitystä esimerkiksi kritisoida esityksen aikana. Jos haluat hurmaantua erilaisista tunteista ja helpon laskun uuden sirkuksen pariin, tämä esitys kannattaa katsoa. Se on uskomattoman kaunis ja taidokas.

Jäin ajattelemaan, että tuskin muistan puolen vuoden päästä, että uusi sirkus tempaisi minut mukaansa näin vahvasti. Uskon että seuraavalla Helsingin matkalla tuskin katson menovinkeistä onko jotain kiinnostavaa sirkusesitystä sillä hetkellä menossa. Siksi innostuinkin tosissaan kun löysin Jyväskylästä progesirkuksen! Käsi ylös jyväskyläläiset, kuinka moni on kuullut heistä? Minä voin turvautua ulkopaikkakuntalaisuuden viittaan. Company Uusi Maailma leikittelee sirkuksella, visuaalisella teatterilla ja performanssilla. Vuonna 2006 Seija Hakkaraisen perustama ryhmä on myös kansainvälisesti hyvin suosittu ja esitykset soveltuvat usein teini-ikäisille ja aikuisille. Minua eniten viehättää heidän tarinankerronnallisuus ja visuaalisuus, yhdistettynä tietenkin hyvään musiikkiin ja uskomattomaan akrobatiaan. Mitä muuta uudelta sirkukselta voisi toivoa? (Company Uusi Maailma)

Katsokaa itse ja ihmetelkää minun laillani, mitä on tuo uusi sirkus. Vietin monta iltaa etsien erilaisia uuden sirkuksen ryhmiä ja katsoen lyhyitä pätkiä heidän esityksistään. Voin sanoa, että jokaiselle löytyy jotakin – on skeittareita ja burleskia, yhdistettynä musiikkiin ja teatterin elementteihin. Seuraavana sadepäivänä, tutustu uuteen sirkukseen!

Lähteitä:

Sirkuksen tiedotuskeskus - Suomalainen sirkushistoria,http://www.sirkusinfo.fi/fi/suomalainen-sirkus/suomalainen-sirkushistoria

Cirko - Uuden sirkuksen keskus, http://www.cirko.fi/cirko/

Cirque Eloize, http://www.cirque-eloize.com/en/who-are-we

Cirque Eloize – Sade, http://areena.yle.fi/1-1620369

Company Uusi Maailma, http://uusimaailma.org/company/about/

Naamioiden Kesä 2015: Keitä me olemme

Mikä tämä kesäprojekti oikein on?

Kolme Humakin kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelijaa päätyivät viiden opintopisteen kesäprojektiin. Jyväskylän Kesä juhlii tänä vuonna 60v syntymäpäiviään ja osaltaan tämän projektin aikana tutustumme sen markkinointiin ja mitä Jyväskylän Kesä tuo mieleen ihmisille. Tähän sekä markkinointimateriaalimme arvioijiksi olemme kasaamassa ”testiryhmää”, jolta saamme anonyymisti erilaisia näkemyksiä. Kesän tarjonnasta meille on valikoitu kolme esitystä, kaikki fyysisen teatterin eri alalajeja. Näin voimme arvioida niitä vertaillen sekä yksilöllisesti. 

Ennen esityksiä käymme läpi sekä esiintyjien historiaa että lajityyppien historiaa yleisesti. Teemme näiden tietojen pohjalta haastattelut jokaisesta esiintyjästä. Haastattelemme myös Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasia. Tämän projektin tuotoksena ja alustana käytämme blogia, jonne tulee päivityksia ennen esityksiä, esityksistä sekä jälkituotannollista pohdintaa. Näkyvinä tuotoksina luomme blogin ohella muutamia kohdennettuja markkinointimateriaaleja, lähinnä Facebookiin ja Instagramiin. Olemme myös suunnittelemassa yhtä markkinointitempausta, jolla toivomme tuovamme taiteenlajit hieman lähemmäksi ihmisiä ja tavoittelemme tietenkin lisää katsojia.

Esittelyt

Jenna

Olen Jenna, 23 vuotias ensimmäisen vuoden kulttuurituottajaopiskelija. Päädyin mukaan Jyväskylän Kesän projektiin juuri ennen kuin se alkoi. En tiennyt haluanko mukaan, koska en ihan täysin käsittänyt mitä kaikkea tämä pitäisi sisällään, mutta nyt en kadu yhtään, että mukana olen! Olen teatterin harrastaja sekä lavan puolella että katsomossa. Monenlaista teatteria olen ehtinyt nähdä ja tehdä. Tähän nimenomaiseen projektiin liittyen minulla on jotakin tietopohjaa naamioteatterista ja klovneriasta, lähinnä katsojan näkökulmasta. Teatteri on sellainen alue, josta haluan oppia loputtomasti ja minusta tuntuukin, että se on pohjaton saavi mihin voin sukeltaa ja löytää koko ajan uusia suuntauksia ja kokeiluja. Toivon tämän projektin aikana saavuttavani syvän yhteyden näihin fyysisen teatterin alalajeihin. Tietenkin toivon, että tästä projektista on myös hyötyä Jyväskylän Kesälle nyt ja tulevina vuosina, koska käsittelemme myös markkinointia ja Jyväskylän Kesän yleistä mielikuvaa.

Eveliina

Olen melko noviisi sanattomankin teatterin suhteen. Nuorena olin mukana monenlaisissa pienissä koulun teatteriprojekteissa. Ystäväpiirissäni oli tuolloin aktiivinen teatteriharrastaja ja hän käsikirjoittikin porukallemme näytelmän, jota kiersimme esittämässä Joensuun kouluilla. Kuvasimme hänen johdollaan myös kauhuelokuvan isovanhempieni yläkerrassa. Sittemmin käsityöharrastus vei minut mukanaan ja olen pitäytynyt teattereissa katsomon puolella. Olen ehkä jopa alkanut hieman vierastaa esiintymistä, mutta toivon pääseväni kuorestani tämän projektin myötä.

Tämän Jyväskylän Kesän projektin myötä olen pitänyt itselleni intensiivikurssia fyysisestä sanattomasta teatterista. Olen huomannut hekumoivani klovnien perään sekä tunnistaneeni esitteistä aiemmin täysin tuntemattomia nimiä. Kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä, enkä malta olla oppimatta lisää.

Oletin, että tietoa suomalaisesta naamioteatterista sekä fyysisen teatterin eri muodoista olisi ollut vaikeata löytää, tai ettei sitä esiintyisi juuri lainkaan. Huomaan olleeni väärässä. Koen itsekin edustavani alakulttuuria käsitöiden kautta, ja yllätyin erittäin iloisesti törmätessäni esimerkiksi naisklovnifestivaali Punaiseen Helmeen. Kuinka hienoa, että näin rajatusta esiintyjäjoukosta löytyy ainesta festariksi! Haluan heti katsomaan! Maassamme käy lisäksi paljon ammattilaisia eri maista, enkä usko tämän olevan vain sattumaa. Varmasti he ovat huomanneet, että meiltä löytyy potentiaalia paljon suuremman tietoisuuden kasvattamiseen.

Nina

Tervehdys!

Olen Nina, Jyväskylässä asuva kulttuurituottajaopiskelija. Tänä kesänä olen saanut erinomaisen mahdollisuuden syventyä fyysisen teatterin, erityisesti klovnerian, mimiikan sekä sanattoman naamioteatterin pariin Jyväskylän Kesän kautta yhdessä Eveliinan ja Jennan kanssa. Itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta edellä mainitsemistani teatterimuodoista, mutta kiinnostusta sitäkin enemmän. Pääsemme perehtymään projektimme aikana Jyväskylän Kesän 2015 aikana kolmeen eri ohjelmanumeroon: Ensi kertaa Suomessa esiintyvän Vamos-teatterin Finding Joy -esitykseen, brittiläisen Chris Lynamin luoman ErictheFred -klovnin tarinaan sekä Uusi-Seelantilaisen klovnin ja miimikon Trygve Wakenshawin esitykseen KRAKEN.

Projektimme kautta pääsemme samalla miettimään, kuinka tuoda tätä taiteenlajia paremmin esille: Suomessa fyysinen teatteri on vielä hyvin marginaalista ja suurten massojen tavoittamattomissa, vaikka asiaa hieman tutkittuani sen harrastajat ovat selkeästi asialleen omistautuneita. Haasteena onkin tuoda genre, joka sekoitetaan yleisesti helposti sirkukseen, mahdollisimman monen ihmisen ulottuville. Omien kokemuksieni pohjalta voin tähän mennessä sanoa, että mitä enemmän olen syventynyt näihin esiintyjiin ja eri aineistoihin, sitä enemmän olen kiinnostunut aiheesta. Esitykset ja esiintyjät vaikuttavat yksinkertaisesti niin ainutlaatuisilta, että ne saivat minut heti koukkuun.

Tähän blogiin olisi siis tarkoitus dokumentoida projektin aikana heränneitä ajatuksia, analysoida esityksiä, vinkata mielenkiintoista aiheeseen liittyvää materiaalia siitä kiinnostuneille, hieman teoreettisempaa näkökulmaa unohtamatta. Odotan innolla jokaista kolmea esityksiä ja haastatteluja, joita pääsemme työstämään esitysten jälkeen.