Haastattelussa Trygve Wakenshaw

Ensimmäisenä Trygve Wakenshaw´sta pistää silmään hänen pituudensa. Mies on lähes kaksimetrinen ja hänen raajansa ylettyvät kaikkialle. Illan esityksen aikana huomasimmekin, että hän täyttää koko kaupunginteatterin suuren näyttämön ja ottaa yleisön kokonaisvaltaisesti mukaan esitykseensä. Eturivi varsinkin pääsi mukaan, jotkut kenties enemmän kuin olivat kuvitelleetkaan.

KRAKEN-esitys on kolmiosaisen esitysparven keskimmäinen osa. Ensimmäistä osaa, SQUIDBOY:tä oli alun perin tarkoitus esittää vain kolmena iltana, jonka aikana koomikko toivoi löytävänsä itsestään jotain syvällistä, kenties elämänsä tarkoituksen. Esityksestä tulikin menestys ja Wakenshaw on esittänyt sitä kahden vuoden ajan ympäri maailmaa.

KRAKEN alkoi muodostua kahden valmiin ajatuksen ympärille. Esityksessä on jatkojalostettu SQUIDBOY:n innoittamia kokeiluja nimenomaan yleisön ottamisesta mukaan osaksi esitystä. KRAKEN:in ensimmäisissä näytöksissä Trygve esitti, että hänellä oli lavalla valmis show, mutta muokkasi esitystä yleisön reaktioiden mukaan. Nykyään esitys on valmis kokonaisuus, joka tosin vieläkin muovautuu pienillä improvisoiduilla kohtauksilla. Yleisön lukutaito onkin pakollinen, koska artisti ottaa koko eturivin osaksi esitystä.

KRAKEN:in menestys kuulema hieman pelottaa trilogian päätösosan, NAUTILUKSEN suhteen. Esiintyminen ja juttujen kokeilu on ollut hauskaa, mutta jo saavutetusta suosiosta johtuen paineita tuntuu olevan. Trilogian meriaiheiset nimet ovat syntyneet KRAKEN:in seurauksena, mutta muissa esityksissä ei viitata vedenalaiseen maailmaan millään lailla. Wakenshaw on huomannut, että kalojen esittäminen hauskasti on kovin hankalaa, eikä yleisö juurikaan innostu niistä.

Haastattelu on tilanteenakin hauska, mutta Wakenshaw tuntee silti olevansa oikeassa elämässä paljon lavapersoonaansa tylsempi tyyppi. Ihmiset jotka viettävät hänen kanssa aikaa ja pitävät hänestä huolta tapahtumissa yllättyvät yleensä eniten siitä muutoksesta, jonka lycra-asu ja esiintymislava saavat miehessä aikaan.

KRAKEN:in nopea suosio yllätti taiteilijan ja suosio alkoi ahdistaa. Balin lomalla uudelleen löytynyt jooga on jäänyt jokapäiväiseen elämään ja antaa omaa aikaa. Wakenshaw on nykyään kokenut maailmanmies ja onneksi hän kokee myös matkustamisen rentouttavana. Hän onkin matkustellut viimeiset kolmisen vuotta vailla vakituista kotia. Samalla hän on voittanut suuren määrän palkintoja ja pokaaleja ja olin jo ehtinytkin miettiä, missä hän niitä oikein säilyttää. Tuskin sentään kantaa niitä ympäri maailmaa 30kg:n omaisuutensa mukana. Trygve lähettää kuulemma jokaisen voittamansa pystin Uuteen-Seelantiin äitinsä luokse, jossa ne ovat siististi esillä pienellä palkintohyllyllä. Posti ei aina kohtele lähetyksiä kultahansikkain, joten jotain on saatettu joutua hieman liimailemaan kasaan. Silti ne ovat kaikki esillä. Vanhemmat ovat olleet aina kannustavia ja uskoneet hänen valintoihinsa, vaikka isä onkin joskus ehdotellut pojalleen mainosmiehen uraa.

Wakenshaw on aiemmin työskennellyt ystäväporukan kanssa perustetussa ’Theatre Beating’-porukassa, jonka kanssa he esiintyivät festivaaleilla ja tekivät teatteria. He olivat hyviä tekemään esityksiä, mutta he eivät tienneet kuinka niitä olisi tullut markkinoida. Esityksissä oli paljon rooleja ja ne olivat vaativampia järjestettäviä kuin nykyinen pienen kaluston esitys. Jyväskylän kaupunginteatteri on suurin yleisö jolle hän on vetänyt kokopitkän shown ja hän odottaakin esitystä innolla.

Wakenshaw on opiskellut kunnioitetussa Ecole Philippe Gaulier-pellekoulussa jossa opetusmetodit saattavat tuntua melko karuilta. Opiskelijoita kannustetaan löytämään oma sisäinen palonsa esiintymiseen, mutta ennen sen löytymistä vaaditaan usein murtumahetkiä. Wakenshaw on myös opettanut kyseisessä koulussa, mutta oppinut sen aikana että opettaminen ei ole hänen heiniään. Hänestä on helpompi näyttää opiskelijoille kuinka toimia sen sijaan, että koettaisi puskea heitä löytämään menetelmän itse. Opetusmetodi on kyllä oppilaille tuttu, ja tunneilla pyritään pitämään hauskaa.

Hauskaa on myös Wakenshaw’n yleisöllä. Lähes kaikki KRAKEN:ista kirjoitetut arvostelut kertovat siitä, miten yleisö nauraa ja nauraa, tietämättä itsekään mille oikein nauravat. Artistin itsensä mukaan yleisö nauraa taikuudelle. Esityksessä vilahtaakin taikuri ja lavalla kopistelee myös yksisarvinen hevonen, jolle tosin saattaa käydä köpelösti. Riippuu siitä, miten yleisö katsoo lavalle tehtyä näkymätöntä maailmaa. 

Chris Lynam - Syntynyt klovniksi

Chris Lynam syntyi vuonna 1953 Zimbabwessa, jossa hän nuorena poikana sai ensimmäisen kipinänsä klovneriaan. 14-vuotiaana hän vietti kesänsä Luna Park huvipuistossa, jossa hän törmäsi Britannian kuninkaallisten ilmavoimien edustajiin, jotka sitten ohjasivat häntä julkisen esiintymisten ja klovnerian ensiaskelissa. Jo nuorena koulupoikana Lynam toimi esityksissä assistenttina, joihin kuului tulen ja miekan nielettää sekä piikkimatolla makaamista. Klovneria kaappasi Lynamin heti mukaansa, mutta vasta 23-vuotiaana hän päätti sitoutua viihdemaailman pyörteisiin. Lynam kertoo yksinkertaisesti heränneensä yhtenä aamuna, ja tajunneensa haluavansa klovniksi. (chrislynam.net)

Chris Lynam show. Kuva: Gabriele Iuvara 2010 / Flickr

”Sod it! I want to be a clown.” – Chris Lynam

Ensimmäistä keikkakokemustaan Kings Roadilla Lynam kuvailee huonoksi ja kiusalliseksi, mutta muisto on hänelle yhä rakas. Nykyään hänet tunnetaan parhaiten esitystensä kirjaimellisesti räjähtävästä finaalista, jossa hän asettaa ilotulitteen pakaroidensa väliin laulaen samalla ”There’s No Business Like Show Business”. (Hay 2007; mt.)

Chris Lynam eroaa suuresti monista muista perinteisistä puhdasta stand-upia esittävistä koomikoista. Yli 30 vuotta kokemusta alalta, mukaan lukien Slava’s Snow show, jonka mukana hän on kiertänyt jo 20 vuotta, heijastuu luonnollisesti esiintymiseen. Yleisön joukkoon saattaa lentää sanojen sijaan jotakin muutakin kuten esimerkiksi jäätä, konfetteja tai jopa hänen koko kehonsa. Lynamin tapa esiintyä kumpuaa pitkälti katuesiintymisestä, ja tyyli on hioutunut maailmaa matkatessa. Hän on esiintynyt lukemattomilla eri komediaklubeilla sekä Tokion, Zürichin, New Yorkin ja tuhansien muiden kaupunkien kaduilla sekä muun muassa Rolling Stonesin, Bryan Adamsin ja Bob Dylanin keikkojen välisoittojen aikana. (Hay 2007)

Lynam ja hänen partnerinsa Kate McKenzie kohtasivat ensimmäistä kertaa vuonna 1984. Toisen kerran McKenzie kertoo törmänneensä Lynamiin Malcolm Hardeen Tunnel Palladium -show’ssa. Jokin hiukset pystyssä olevassa miehessä, jonka housut oli sidottu vanhalla mikin nauhalla tämän huutaessa ja kieriessä selällään, säväytti. Lynam ja McKenzie ovat olleet ja esiintyneet yhdessä yli 20 vuotta. (Hay 2007) He ovat esimerkiksi esiintyneet Popcorn Club kabareessa, jossa yhdistyvät surrealistisesti sirkus, livemusiikki sekä moderni sanaton komedia. (popcornclub.co.uk 2015)

Chris Lynam Festival of Fools 1. Kuva: tatchie 2013 / Flickr

Lynamin tapaa esiintyä on kuvailtu jonkinsorttiseksi ohjailluksi hulluudeksi. On kuitenkin hyvin tärkeää muistaa, että kaikki mitä lavalla tapahtuu, on todellisuudessa huolellisesti mietittyä ja lavastettua. Jokainen esitys on oma kokemuksensa, ja saattaa pitää sisällään esimerkiksi pyrotekniikkaa, akrobatiaa, omituista oopperaa ja orkesteriteoksia tai mitä Lynamin vilkkaasta mielikuvituksesta sitten koskaan irtoaakaan. (chortle.co.uk 2015)

Hänen tuorein produktionsa ErictheFred, jota olemme tänään illalla menossa katsomaan, vaikuttaa sävyltään synkemmältä kuin monet Lynamin aikaisemmat tuotannot. Kyseessä on siis vanhenevan klovnin elämäntarina, jonka ajattomuuteen kerrotaan olevan helppoa samaistua. Ei siis auta kuin odottaa jännittyneenä iltaan saakka ja katsoa, mihin kaikkeen Jyväskylän kaupunginteatterin lava tällä kertaa taipuu.

Lähteet:

Chris Lynamin kotisivut. Viitattu 6.7.2015. http://www.chrislynam.net/

Chrotle.co.uk. Chris Lynam. Viitattu 6.7.2015. http://www.chortle.co.uk/comics/c/569/chris_lynam

Hay, Malcom. The Popcorn Club preview. 2007. Viitattu 6.7.2015. http://www.timeout.com/london/comedy/the-popcorn-club-preview

Popcornclub.co.uk. Popcorn Club Cabaret. Viitattu 6.7.2015. http://www.popcornclub.co.uk/

Trygve Wakenshaw - Kraken

Olen lukenut paljon tästä uusiseelantilaisesta naurattajasta sekä hänen esityksestään. Siltikään en ole aivan varma mitä olen menossa katsomaan. 

Tätä showta lienee hankala lokeroida ja kuvata sanoin. Se on mimiikkaa joka pistää yleisön mielikuvituksen töihin. Ja se naurattaa, vaikka yleisö ei välttämättä tiedäkään mille nauraa. Odotan esitystä hyvin jännittynein tuntein.


KRAKEN on Wakenshaw'n toinen sooloprojekti, joka on voittanut palkintoja lukuisilta festivaaleilta. Hän kiertää maailmaa esittäen trilogiaansa vedenalaisin termein nimetyistä esityksistään. 

Jyväskylän Kesässä on aiemminkin nähty Uuden-Seelannin mimiikkataitureita. Viime vuonna The Pianist-esityksellään yleisön hurmannut Thomas Monckton on myös sitä mieltä, että KRAKEN kannattaa ehdottomasti käydä nauramassa.

Vamos Theatre - Osa 1: Finding Joy

Jyväskylässä on nyt upea mahdollisuus tutustua sanattomaan naamioteatteriin brittihuumorin sävyttämänä.  Ainakin itse olen hyvin ihmeissäni, miten brittihuumorin saa ilmaistua, kun ei ole sanoja!  Esitys Finding Joy kertoo Joysta, joka rakastaa tanssimista ja on menettämässä muistinsa. Hänen kanssaan seikkailee ja kohtaa elämän vastoinkäymisiä lapsenlapsi Danny, joka joutuu usein vaikeuksiin. Danny päättää ryhtyä isoäitinsä hoitajaksi.  Huumorin kautta käsitellään vakavaa aihetta, joka koskettaa jossain vaiheessa meidän useimpien elämää. Mitä tehdä, kun läheinen menettää muistinsa? Yhteyden ihmiseen voi saada monella tavalla. Vamos Theatren hienous onkin siinä, että he pyrkivät vaikuttamaan ihmisten elämään ja tuovat esille vaiettuja aiheita sanattoman naamioteatterin kautta. 

Keskisuomalainen ehti käydä haastattelemassa Vamos Theatrea harjoitusten lomassa: Vamos Theatre - Finding Joy

Jyväskylän kaduilla nähdään myös kaksi Walkabout esitystä. Esitykset ovat leikkisiä, huumorin kautta esitettyjä kevyesti anarkistisia ja jopa kantaa ottavia teoksia, joissa maskeissa olevat hahmot ottavat kontaktia yleisöönsä. Yleisö voi olla ohikulkija tai kätilö työpaikallaan. He tekevät yhteiskunnallista teatteria aiheinaan ikääntyminen, huumeiden käyttö, katumellakointi. Mihin vaan voi ottaa kantaa ja he tekevät uraa uurtavaa työtä, oikeasti auttaen ihmisiä.  He saattavat mennä kokouksiin kongresseihin erilaisina hahmoina ja aiheuttavat reaktioita ihmisissä. Palaute on ollut positiivista: ”Karskeinkin salkkumies sulaa, kun dementoitunut mummo tulee silittämään poskea.” Minun sydämeni ainakin suli täysin, kun näin tänään Kompassilla Joyn ja hänen lapsenlapsensa kohtaavan erilaisia ihmisiä. Tuntuu sydämessä asti, vaikka yhtään sanaa ei vaihdettu.

Katsokaa itse ja ihastukaa: Walkabout - Joy ja Danny

Vamos Theatre ei ole alansa ensimmäinen, joka on käynyt Jyväskylän Kesässä, mutta varmasti aivan yhtä kiinnostava uusi tuttavuus. He tekevät paljon yhteisöllistä työtä hoitoalan, vanhusten ja jopa kongressin kanssa. Vamos Theatre uudistaa naamioteatteria ja tekee siitä koko ajan osallistavampaa. Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasi mainitsi pari kiehtovaa faktaa naamioteatterin hienoudesta: ”Kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, koska naamiolla voit peittää etnisen taustan.”

Nyt nauttikaamme tulevista kahdesta esityksestä 8.7. klo 20 ja 9.7. klo 19 Jyväskylän kaupunginteatterilla!

Finding Joy tuodaan kevyemmällä lavastuksella ja lyhemmällä esityksellä Jyväskylään. Esityksessä ei ole väliaikaa ja ikäsuositus on yli 12-vuotialle.

Ensi viikolla blogiin ilmestyy laajempi kertomus teatterin historiasta ja mitä kaikkea muuta he tekevät, kuin pelkästään esiintyvät!

Naamioiden Kesä 2015: Keitä me olemme

Mikä tämä kesäprojekti oikein on?

Kolme Humakin kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelijaa päätyivät viiden opintopisteen kesäprojektiin. Jyväskylän Kesä juhlii tänä vuonna 60v syntymäpäiviään ja osaltaan tämän projektin aikana tutustumme sen markkinointiin ja mitä Jyväskylän Kesä tuo mieleen ihmisille. Tähän sekä markkinointimateriaalimme arvioijiksi olemme kasaamassa ”testiryhmää”, jolta saamme anonyymisti erilaisia näkemyksiä. Kesän tarjonnasta meille on valikoitu kolme esitystä, kaikki fyysisen teatterin eri alalajeja. Näin voimme arvioida niitä vertaillen sekä yksilöllisesti. 

Ennen esityksiä käymme läpi sekä esiintyjien historiaa että lajityyppien historiaa yleisesti. Teemme näiden tietojen pohjalta haastattelut jokaisesta esiintyjästä. Haastattelemme myös Jyväskylän Kesän toiminnanjohtaja Tanja Rasia. Tämän projektin tuotoksena ja alustana käytämme blogia, jonne tulee päivityksia ennen esityksiä, esityksistä sekä jälkituotannollista pohdintaa. Näkyvinä tuotoksina luomme blogin ohella muutamia kohdennettuja markkinointimateriaaleja, lähinnä Facebookiin ja Instagramiin. Olemme myös suunnittelemassa yhtä markkinointitempausta, jolla toivomme tuovamme taiteenlajit hieman lähemmäksi ihmisiä ja tavoittelemme tietenkin lisää katsojia.

Esittelyt

Jenna

Olen Jenna, 23 vuotias ensimmäisen vuoden kulttuurituottajaopiskelija. Päädyin mukaan Jyväskylän Kesän projektiin juuri ennen kuin se alkoi. En tiennyt haluanko mukaan, koska en ihan täysin käsittänyt mitä kaikkea tämä pitäisi sisällään, mutta nyt en kadu yhtään, että mukana olen! Olen teatterin harrastaja sekä lavan puolella että katsomossa. Monenlaista teatteria olen ehtinyt nähdä ja tehdä. Tähän nimenomaiseen projektiin liittyen minulla on jotakin tietopohjaa naamioteatterista ja klovneriasta, lähinnä katsojan näkökulmasta. Teatteri on sellainen alue, josta haluan oppia loputtomasti ja minusta tuntuukin, että se on pohjaton saavi mihin voin sukeltaa ja löytää koko ajan uusia suuntauksia ja kokeiluja. Toivon tämän projektin aikana saavuttavani syvän yhteyden näihin fyysisen teatterin alalajeihin. Tietenkin toivon, että tästä projektista on myös hyötyä Jyväskylän Kesälle nyt ja tulevina vuosina, koska käsittelemme myös markkinointia ja Jyväskylän Kesän yleistä mielikuvaa.

Eveliina

Olen melko noviisi sanattomankin teatterin suhteen. Nuorena olin mukana monenlaisissa pienissä koulun teatteriprojekteissa. Ystäväpiirissäni oli tuolloin aktiivinen teatteriharrastaja ja hän käsikirjoittikin porukallemme näytelmän, jota kiersimme esittämässä Joensuun kouluilla. Kuvasimme hänen johdollaan myös kauhuelokuvan isovanhempieni yläkerrassa. Sittemmin käsityöharrastus vei minut mukanaan ja olen pitäytynyt teattereissa katsomon puolella. Olen ehkä jopa alkanut hieman vierastaa esiintymistä, mutta toivon pääseväni kuorestani tämän projektin myötä.

Tämän Jyväskylän Kesän projektin myötä olen pitänyt itselleni intensiivikurssia fyysisestä sanattomasta teatterista. Olen huomannut hekumoivani klovnien perään sekä tunnistaneeni esitteistä aiemmin täysin tuntemattomia nimiä. Kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä, enkä malta olla oppimatta lisää.

Oletin, että tietoa suomalaisesta naamioteatterista sekä fyysisen teatterin eri muodoista olisi ollut vaikeata löytää, tai ettei sitä esiintyisi juuri lainkaan. Huomaan olleeni väärässä. Koen itsekin edustavani alakulttuuria käsitöiden kautta, ja yllätyin erittäin iloisesti törmätessäni esimerkiksi naisklovnifestivaali Punaiseen Helmeen. Kuinka hienoa, että näin rajatusta esiintyjäjoukosta löytyy ainesta festariksi! Haluan heti katsomaan! Maassamme käy lisäksi paljon ammattilaisia eri maista, enkä usko tämän olevan vain sattumaa. Varmasti he ovat huomanneet, että meiltä löytyy potentiaalia paljon suuremman tietoisuuden kasvattamiseen.

Nina

Tervehdys!

Olen Nina, Jyväskylässä asuva kulttuurituottajaopiskelija. Tänä kesänä olen saanut erinomaisen mahdollisuuden syventyä fyysisen teatterin, erityisesti klovnerian, mimiikan sekä sanattoman naamioteatterin pariin Jyväskylän Kesän kautta yhdessä Eveliinan ja Jennan kanssa. Itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta edellä mainitsemistani teatterimuodoista, mutta kiinnostusta sitäkin enemmän. Pääsemme perehtymään projektimme aikana Jyväskylän Kesän 2015 aikana kolmeen eri ohjelmanumeroon: Ensi kertaa Suomessa esiintyvän Vamos-teatterin Finding Joy -esitykseen, brittiläisen Chris Lynamin luoman ErictheFred -klovnin tarinaan sekä Uusi-Seelantilaisen klovnin ja miimikon Trygve Wakenshawin esitykseen KRAKEN.

Projektimme kautta pääsemme samalla miettimään, kuinka tuoda tätä taiteenlajia paremmin esille: Suomessa fyysinen teatteri on vielä hyvin marginaalista ja suurten massojen tavoittamattomissa, vaikka asiaa hieman tutkittuani sen harrastajat ovat selkeästi asialleen omistautuneita. Haasteena onkin tuoda genre, joka sekoitetaan yleisesti helposti sirkukseen, mahdollisimman monen ihmisen ulottuville. Omien kokemuksieni pohjalta voin tähän mennessä sanoa, että mitä enemmän olen syventynyt näihin esiintyjiin ja eri aineistoihin, sitä enemmän olen kiinnostunut aiheesta. Esitykset ja esiintyjät vaikuttavat yksinkertaisesti niin ainutlaatuisilta, että ne saivat minut heti koukkuun.

Tähän blogiin olisi siis tarkoitus dokumentoida projektin aikana heränneitä ajatuksia, analysoida esityksiä, vinkata mielenkiintoista aiheeseen liittyvää materiaalia siitä kiinnostuneille, hieman teoreettisempaa näkökulmaa unohtamatta. Odotan innolla jokaista kolmea esityksiä ja haastatteluja, joita pääsemme työstämään esitysten jälkeen.